tiistai 15. marraskuuta 2016

ponikoululainen


Viime torstaina Sakari pukeutui ihan ensimmäistä kertaa suitsiin ja kuolaimiin. Löysin sille sopivat suitset ja ne ovat ihan oikeasti cob-kokoa. Ne ovat hienot chevalin suitset ja niissä on valkoiset toppaukset turvalla ja otsapannassa. Huomasin kyllä tänään, että otsapanta tuntuu aika ahtaalta joten voin hyvällä omalla tunnolla ostaa Sakarille timanttiotsiksen.

AAAAAAPUAAA!!
Suitset olivat Sakarin mielestä inhottavat. Eihän hänenlaistaan villiponia voi kerta kaikkiaan suitsia.  Se kuitenkin onnistui yllättävän helposti vapaana karsinassa. Kuolaimetkin menivät suuhun kuin vanhalla tekijällä, mutta sitten alkoi inhotus. Sakari aukoi suutaan, yritti hinkata päätään seiniin ja jalkoihinsa. Se myös kuopi ja potki aivan raivoissaan. Se näytti siltä, että kiduttaisin poniraukkaa kamalastikin. Puin Sakarille riimun suitsien päälle kävelin hetken aikaa sen kanssa ja päästin hetkeksi aitaukseen, jotta saan ikuistettua ensimmäisen kerran suitsien kanssa. Sain napattua tarhassa yhden kuvan, jossa Sakarilla ei ole suu auki ja se on ihan söpö.

Heti, kun Sakari hetkeksi pisti suunsa kiinni ja käyttäytyi niin kuin normaali hevonen se pääsi suitsista eroon. Nyt se on lähes viikon pyöritellyt mielessään tätä kamalaa kokemusta ja tänään suitsin sen uudestaan. No problemos!

Sakarin mielestä suitset on ihan fine. Päätin laittaa suitsiin hiukan melassia jotta Sakari ottaisi kuolaimet mielellään suuhun ihan itse (siltä varalta, että voin syyttää Sakaria ihan itseään, jos se inhoaisi suitsia vieläkin). Se oli kuitenkin oppinut viime kerrasta jotain sillä suu pysyi kiinni eikä enää inhottanut ollenkaan! Poni näytti ihan tyytyväiseltä eikä osoittanut mieltään.




Koska suitset olivat jo ihan ok juttu niin lisättiin mukaan myös valjaat. Pienillä tee-se-itse-toimenpiteillä sain valjaista lähes sopivat Sakarille. Ne siis pysyivät päällä. Noilla valjailla en ehkä lähtisi Sakaria ajamaan, mutta kohtahan meillä on myös sopivat valjaat (ja ne kärryt!!)

Talutin Sakaria pienen lenkin varusteet päällä eikä se yhtään vastustellut tai inhonnut varusteita. Tuntui, että se ei edes huomannut valjaita...Harjoittelimme hiukan pysähtymistä ja liikkeelle lähtöä ääniavuilla. Liikkeelle lähtö sujuu hiukan paremmin. Sakarin kärsivällisyys ei vielä ole kovin kehuttava, mutta se kuitenkin malttoi hetkeksi seisahtua ja sitten mentiin taas reippaasti eteen. Päästin Sakarin vasta sitten eteenpäin kun se suostui rauhoittumaan. Se oli kova paikka meille molemmille. Sakari pyöri ja hyöri ja kuopi ja ravisteli päätä, kun ei saanut liikkua ja minä yritin parhaani mukaan ajoittaa kehun ja liikkeelle lähdön juuri siihen oikeaan hetkeen.

Sakari ei ole mikään tyhmä poninpallero ja se hoksaa kyllä nopeasti tuollaiset jutut niin hyvässä kuin pahassakin. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin aika hyvin, kun loppuvaiheilla Sakari oli selkeästi tajunnut, että matka ei etene, vaikka se raivoaisi. Hyvä me!

Jönssi ja Sakari jakavat heinänsä

Seuraavaksi kaiketi pitäisi opettaa Sakari ohjasajolle ja sitten kärryihin. Tähän asti olen pärjännyt yksinkin, mutta siihen kyllä tarvitsen apukäsiä. Pianhan se on jo valmis ajoponi! Olisi kiva vielä tänä vuonna päästä kärryille, mutta katsotaan miten aikataulut menevät avustajien kanssa. Sakari on tähän asti ollut ihan super helppo ainakin minun mielestäni ja kauhulla odotan sitä hetkeä, jos se päättääkin keksiä jotain typerää. Se ei oikeastaan pelkää mitään, ei yritä sinkoilla karkuun, ei pure eikä potki (ainakaan niin, että se oikeasti yrittäisi osua...). Se käyttäytyy vieraissakin paikoissa hyvin ja ainoa heikkous on kärsivällisyys. Kokoajan pitäisi olla menossa jonnekkin eikä paikallaan pönöttäminen ole sen vahvuus. Vielä kuitenkin opimme siihenkin...Luulen, että minulla on maailman paras poninpoikanen.

Jönssi on täydellinen isoveli, se kurittaa ja...
rakastaa sopivassa suhteessa pientä poninpoikasta.

Nyt Sakari varmaan saa taas sulatella oppimaansa muutaman päivän ja sitten taas kerrataan ja lisätään ehkä ohjat mukaan roikkumaan.

 Ps. kaksi viikkoa uuteen kameraan...

2 kommenttia:

  1. Moikka, en löytänyt mistään tietoa, mutta kuka on mahtanut tehdä sinun ulkoasun? On niin hieno!

    VastaaPoista