Tämän viikon ratsastelut ovat olleet aivan oikein onnistuneita. Maanantaina ajattelin, että ei tästä tule yhtään mitään, koska Jönssin selkä oli jumiutunut ja ajattelin, että taas alkaa protestointi. Ratsastin hyvin pohkeet läpi ensin käynnissä ja sitten ravissa. Jönssi alkoikin liikkumaan mukavan rennon reippaasti eteen ja alas. Sellainen kevyt jumppailu teki oikein hyvää selälle ilmeisesti, koska seuraavana päivänä Jönssi oli entistä parempi. Se ei ole ehkä ikinä ollut niin kevyt ratsastaa. Se taipui kumpaankin suuntaan todella hyvin. Koko hevonen tuntui tasapainoiselta ja pystyin kääntämään sen vaikka millaisille kiemuroille lähes pelkällä ajatuksen voimalla. Asiaa saattoi helpottaa, että olin aikaisemmin päivällä ratsastanut kaksi osaavampaa hevosta ja siitä sain sitä tunnetta miltä ratsastuksen pitäisi tuntua.
Keskiviikkona oli musiikkisiedätyspäivä. Tulevissa kisoissakin hyvin suurella todennäköisyydellä soi musiikki, joten ajattelin siedättää Jönssiä jo valmiiksi, koska viimeksi musiikki sai aikaan melkoisesti järkytystä pienessä hevosraukassa. Eikun audi pellolle ja musiikit soimaan!
Aluksi Jönssin silmät pyörähtivät kuin hedelmäpelissä konsanaan ja se näytti juuri siltä, että se harkitsi vakavasti paikalta pakenemista. Onneksi vihreä ruoho houkutteli Jönssiä pysymään auton läheisyydessä ja näin ollen se tyytyi kohtaloonsa ja minä kiipesin selkään. Jatkettiin samalla teemalla, kuin aikaisempina päivinä pohkeet läpi ja reippaasti eteen alas. Taivuttelua ja pyörittelyä sekä temponvaihteluitakin tehtiin monipuolisesti ja taas Jönssi alkoi tuntua aivan huippuhyvältä. Meillä on siis oikein onnistumisien putki päällä!
Tänään mietin, että pitäisikö antaa vapaapäivä, mutta en uskaltanut riskeerata ettei meidän hyvä tempo katoa. Liikutus on kuitenkin ollut melko kevyttä ja hyvää jumppaa joten edelleen samalla teemalla jatkettiin. Muisteltiin myös hieman miten koulurata menikään ja ensimmäiset ongelmat ilmenivät...Harjoiteltiin koulurataa siinä kohdilla mistä yleensä poistumme pellolta, koska se on suunnilleen kouluradan kokoluokkaa. Tämä oli kuitenkin virhe sillä keskiympyröitä tehdessä ympyröistä tuli lähinnä...Puoliympyröitä, kun Jönssi rupesi puskemaan aina ympyrän toisella puoliskolla poistumisreittiä kohti...En millään saanut pohjetta läpi siinä kohdin ja aloin hieman turhautua, kun en tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä.
Tässä vaiheessa vain toivoo, että Jönssi ei yritä poistua kisapaikalla minnekään suuntaan ympyrältä tai yritä oikoa kulmia...En saa siihen mitään kontrollia, jos se vain päättää olla taipumatta ja lähtee oikaisemaan. Kouluradalla ei edes saa jostain syystä yrittää sitä ympyrää niin kauan kun se onnistuu....:D Kauempana pellolla Jönssi kuitenkin teki vielä oikein nättejä ympyröitä ilman typeriä oikomisia. Vielä huomenna kun saisi ratkaistua tuon ongelman niin olisimme valmiita kohtaamaan uudet haasteet!
Hauskaa muuten, että tuolla pellolla Jönssi ei visko päätään lähes ollenkaan. Muutamia kertoja ratsastuksen alulla, mutta sitten se käyttäytyy kuin normaali hevonen konsanaan. Kisapaikalla se kuitenkin viimeksi pyöritti päätään kokoajan kuin joku mielenvikainen...Toivottavasti se olisi hiukan rennompi edes kuin viimeksi. Kielellä pelailu ja suun aukominenkin on kotioloissa vähentynyt huomattavasti. Päätin aloittaa myös Jönssillä eläinkokeen liittyen kieleen ja hierontaan. Siitä lisää, jos ja kun tuloksia toivottavasti ilmestyy!
Piti ripotella sekaan parit varsakuvat ettei postaus olisi niin tylsä...;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti