Eilen pääsin kuvaamaan tallin nuorisoa. Kuvattavana oli siis 2-3 vuotiaat oripojat. Otettiin kaikista paitsi yhdestä nuoresta rakenne-ja pääkuvat. Lisäksi muutamia muitakin kuvia sattui joukkoon. Sää ei ollut mitä parhain, mutta hiukan huolestuttaa kamerani elinvoimaisuus...Tuntuu, että pääkuvista tulee suhteellisen tarkkoja ja siistejä, mutta liikekuvat ja rakennekuvat menevät jostain syystä surkeaksi mössöksi. En edes tajunnut kokeilla erilaisia tarkennusasetuksia...Uusi kamera olisi toiveissa, mutta enhän minä sellaiseen saa rahoja vielä hetkeen. Pitää vaan toivoa, että tuo kestäisi vielä jotenkin. Toivottavasti paremmat kuvaussäät pelastaisivat tilannetta. Ehkäpä synkkä ja sumuinen (ja märkä...) päivä ei ole ihan paras mahdollinen päivä kuvien laadulle.
Paljon heppailua on mahtunut taas viikkoon. Oikeastaan muuta elämää ei enää olekkaan. Eikä se edes haittaa, tämä taitaa oikeasti vieläkin olla se minun oma juttu. Torstaina pääsin seuraamaan muutaman nuoren ratsutusta. Mielenkiintoista ja opettavaista pelkkä maneesin keskellä pyöriminen ja seurailu. Ratsastamaan en ole itse vielä oppinut, vaikka ahkerasti olen yrittänyt Jönssin kanssa harjoitella. Jönssi tuntuu aina welshien ratsastuksen jälkeen korkealta kuin kerrostalo. Erittäin huteralta sellaiselta. Jännittävintä asiassa on se, että welshit eivät kuitenkaan tunnu pieniltä...Oikein sopivia...Onkohan minusta tulossa salaa ponifani? Mielessäni jo pyörittelen, että minkälaisen hevosen ostan seuraavaksi. Näyttäisi siltä, että "harrastukseni" tulee vielä jatkumaan läpielämän, joten vakavasti pitää alkaa harkitsemaan kolmatta pyörää. Ehkä oikea aika on sitten, kun kamera on uusittu, kotipihan talli on kasassa ja siellä on kolme karsinaa. Lisäksi tarvitaan myös hiukan rahaa...Mutta sitä mietitään sitten täydellisen hevosen löydyttyä. Olen tähän asti ollut varma, että seuraava hevoseni on täplikäs, mutta nyt olen taas kallistumassa sukkajalan läsipään kannalle...Väriä en ole vielä uskaltanut lyödä lukkoon ja hyväksyisin itselleni myös persoonallisen värivirheellisen nelijalkaisen. Äh, ei hevoskuumetta vielä kiitos!
Tänään napattiin taas eräs hevonen koppiin ja suunnattiin kiropraktikko Geert Meerssemanin tutkittavaksi Stable Parkiin. Mielenkiintoinen opintoretki taas siis, ei ihan niin lystikkäillä käänteillä, kun viime opintoretki, mutta ehkä ihan hyvä vaan. En ole ennen nähnyt, kun hevoskiropraktikko työskentelee, mutta nyt sekin on nähty. Hevosta naputeltiin pienellä vasaralla ja rankaa tunnusteltiin. Muutamia latinankielisiä sanoja tunnistin joukosta, jotain hyötyä siis niidenkin opettelusta. Vaikka omasta hevosesta ei olekaan kyse niin helpottavaa oli kuulla, että suurempaa vikaa ei ole. Hyvä reissu siis!
Ensiviikon tiistaina on taas luvassa opintomatka, kun lähdemme kuljettamaan erästä hevosta omaan kotiinsa ja pistäydymme näillä näkymin katsomassa muitakin hevosia. Kamera on lähdössä mukaan, joten toivotaan hyvää ja aurinkoista säätä!
 |
| Ihan pakollinen lapsihevonen-kuva. Miten joku voi olla noin söpö? |
Näillä näkymin kalenteriin pitäisi lisätä myös Tampereen hevosmessut. Kannatti vierailla blogiexpossa ennakkopassin kera, sillä sen tiimoilta sain itselleni pääsyn messuille ja näillä näkymin on myös tulossa blogin ensimmäinen arvonta. Siitä lisää vielä asian varmentuessa. Pysy siis kuulolla, jos mielit lippuja Tampereen hevosmessuille ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti