Juhannus meni siinä mökillä hiukan sateisissa merkeissä. Olisin halunnut ratsastaa, mutta aina kun kävin kotona niin satoi vain. Kuulostaa varmaan naurettavalta, mutta Jönssi on niin herkkä etten ainakaan vielä pysty ratsastamaan sillä sateella ilman, että se sekoaa ja vihastuu.
Tänään oli sateeton päivä ja ajattelinkin käydä tuon nelijalkaisen selässä pitkästä aikaa. Raukkaa oli ilmeisesti paarma puraissut silmän alapuolelta (kesähatusta huolimatta...) ja silmäluomi oli aivan turvoksissa. Muuten hevonen oli aivan kunnossa ja silmä ei vuotanut eikä vaikuttanut kipeältä. Turvotus laskikin hiukan liikutuksessa ja hevonen taitaa vielä olla ihan elossa...:D
Hevoselle satula selkään ja naruriimu päähän ja kohti ratsastusaluettamme! Pääsin asfalttitielle asti, kun Jönssi päätti ettei sitä huvittaisikaan liikkua. Seisoimme siinä keskellä tietä hyvän tovin kunnes aloin kuunnella, että nyt kyllä tulee auto ja jouduin loikkaamaan alas ja siirtämään Jönssin reunaan.
Loppumatkan sitten kävelin omilla jaloilla, että päästäisiin joskus perille. Jönssi oli aivan kamalan laiska ja sitä sai raahata perässä koko matkan.
Onneksi oli juoksutusliina matkassa niin sain Jönssiin hiukan vauhtia juoksuttamalla sitä, mutta vain hiukan. Mokomakin tahmakavio! Kyseinen tahmakavio onneksi otti juoksutuksen rennosti ja meno näyttikin ihan kivalta, kyllä siitä vielä hevonen tulee!
Kiipesin juoksuttelun jälkeen selkään ja kunhan hiukan kävelin ympäriinsä ja muistuttelin Jönssille mitä pohjeavut tarkoittavat ja muisteltiin miten taivutaan eikä karata hommista. Muutama askel otettiin myös ravia, mutta ehdin lopettaa hyvissä ajoin eikä jönssiltäkään mennyt hermot. Eli tyytyväinen olen, vaikka meidän meno ei näytäkkään enää niin hyvältä miltä se on joskus näyttänyt, mutta pääasia, että hevonen pysyi rauhallisena enkä minä päätynyt pää edellä hiekkaan.
Selkäännousut sujuvat meiltä nykyään todella hyvin, kun olen opettanut Jönssin siihen, että se saa leivän aina kun pääsen selkään. Jönssi malttaa odottaa paikallaan, mutta se on melkein kaksinkerroin kun se kurkoittelee satulaan siinä vaiheessa kun minä laitan jalkaa jalustimeen :D
Ostin herkkishevoisjönssille tuollaisen ihanan pehmeän romaanin, jotta se ei voi yhtään kiukutella siitä, että satula muka tuntuu inhottavalta. Satula siis on aivan sopiva ja kavennettukin tuolle täydelliseksi, mutta laitoin varmuuden vuoksi tuollaisen pehmusteen, kun Jönssiä nyt ärsyttää kaikki. Ehkäpä se vähän auttaa :)
Huomatkaa myös nimikoitu satulahuopa, jota käytin ensimmäistä kertaa tänään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti