Hevoseton on huoleton

Viikonlopun kauheudet alkoivat, kun löysin Jönssin perjantai-illalla jalka veressä laitumelta...

Ajattelin, että kirjottaisin siitä kuinka kiva poninäyttelyviikonloppu oli, mutta se ei ole päällimmäisenä mielessä. Näyttely meni Sakarin ja muiden ponien osalta osalta ihan hyvin, mutta en voinut siitäkään nauttia täysin, koska huoli oli suuri kotona olleesta pienestä potilaasta.

Perjantaina olin pesemässä Sakaria ja sain kotoa viestin, että Jönssiltä on irronnut kenkä ja se ontuu. Jönssi ei ole sen tyyppinen hevonen, että se ontuu jokaisesta pienestä asiasta, joten ajattelin että pelkkä kengän irtoaminen ei voi olla syynä. Riensin paikalle ja sieltähän hevosraukka aivan kolmijalkaisena käveli luokseni. Vasemmasta takajalasta puuttui kenkä. Siirryin katsomaan jalan sisäpuolta ja huomasin, että jalka oli veressä. Kintereessä, sisäpuolella oli viiltohaava. Ei mikään suuri, mutta se oli pahassa kohdassa ja tarkemmalla tutkimisella haava osoittautui aika syväksi. Jalassa oli muitakin pieniä viiltoja, joten en tiedä onko Jönssi kompuroinut metsässä tai jäänyt johonkin risukkoon kiinni...

Tikit tuskin olisivat pysyneet, enkä edes tiedä kuinka kauan haava oli sillä ollut. Päästiin heti aloittamaan sulfakuuri, jotta haava ei nyt ainakaan tulehtuisi. Kylmäsin jalkaa vedellä ja desifioin haavan ensiavuksi. Kävin mielessäni läpi kaikki pahimmat kauhuskenaariot niveltulehduksesta jännevammaan...

Lauantaina Jönssi oli vielä pahemmin kolmijalkainen ja astui vain kavion kärjellä. Kinner oli turvonnut aivan hirveän kokoiseksi ja haava oli hirveän näköinen, kun siitä valui kudosnestettä. En kuitenkaan ollut kauhean huolissani, ihan ymmärrettävää että Jönssi ei saanut astuttua jalalla kunnolla, kun kinner oli turvonnut niin paljon ja varmasti kintereen koukistaminen sattui, kun se venytti haavaa auki.

---

Sunnuntaiaamuna kävin vielä lääkitsemässä Jönssin ja putsaamassa haavan. Jönssi vaikutti hyvinvoivalta ja kävelikin jo paremmin. Lähdin hyvillä mielin näyttelyyn ja ajattelin, että tulee varmasti kiva päivä.

Päivällä sain viestin, että Jönssi käyttäytyy oudosti. "Onko se rauhoitettu?" Se hoippui ja oli väsynyt. Käskin mitata kuumeen ja viedä hevosen viileään äkkiä. Minuutit oli pitkiä sillä kuumemittarista oli paristot loppu ja hetken kotiväki oli etsinyt toimivaa mittaria. Näyttelypaikalla kaikki luulivat, että hevonen oli potkaissut minua, koska minulta alkoi tulla kaiken stressin keskellä verta nenästä. Yritin miettiä mikä olisi fiksuinta. Pääsenkö jotenkin kotiin? Saanko eläinlääkäriä kuinka nopeasti paikalle? Selviääkö Jönssi edes? Pitäisikö se heti suosiolla lopettaa? Paljonko minulla on varaa maksaa sen hoidoista? Mitä jos..?

Olin aina luullut, että Oliver kuolisi ennen Jönssiä. Nyt Jönssi ei enää yhtäkkiä tuntunutkaan kuolemattomalta. Mitä jos joutuisin tekemään päätöksen sen lopettamisesta nyt? Tärisevin käsin odotin puhelua kotoa ja mietin, että mitä minä teen.

37.8 

Ei kuumetta. Huokaisin helpotuksesta, käskin antaa Jönssille melassia tai mashia, mitä ikinä se joisikaan. Sain myös videon Jönssistä ja hetken viileässä oltuaan se vaikutti jo pirteämmältä.

Kotiin päästyäni riensin heti Jönssin luo ja se sai kipulääkettä sekä annoin sille pari ruissipsiä kohentamaan potilaan mielialaa. Jönssiraukka.

Tänä aamuna se oli huomattavasti pirteämpi, kuin eilen nuutuneena. Se saa nyt olla viileässä tallissa ja parannella jalkaansa ihan rauhassa. Turvotus oli kintereestä ehkä hiukan laskenut, mutta levinnyt alemmas jalkaa. Toivon, että pahin vaihe olisi ohi enkä enää joutuisi miettimään sitä, että kuoleeko Jönssi nyt. Kipulääkekin vaikuttaa ja Jönssi astuu jalalla ihan hyvin. Toivottavasti haava nyt vain pian umpeutuisi ja Jönssin olisi taas hyvä olla.

Jönssi <3 div="">