Maneesireissu

Kuinka niin ylihyppää...

Ah, tänään sain raahattua itseni ja Jönssiksen maneesille. Pihalla on taas liukasta ja viime viikolla Jönssi kiepsahti kyljelleenkin, kun se päätti yrittää villiintyä juoksuttaessa...Onneksi selvittiin vain säikähdyksellä.

Nyt ei ollakaan irtohypytyksen jälkeen käyty maneesilla ja Jönssiä aluksi hiukan jännittikin. Se meni selkeästi hiukan sellaiseen sulkeutuneeseen mielentilaan ja se ei oikein tiennyt miten päin olisi. Mitään tyhmää se ei kuitenkaan tehnyt. Kipitteli vaan melko jännittyneenä ja tuijotteli ovipäätyä, kun sieltä paistoi aurinko. Pikkuhiljaa aloin saada Jönssiin jotain tuntumaa ja päästiin jonkinlaiseen yhteistyöhön.

Koska kerrankin oli pitävä pohja niin päätettiin kokeilla laukkaamista. Maneesissa Jönssi on laukkaillut vähän heikosti, kun sen mielestä on "seinät tulleet vastaan". Nyt se kuitenkin yllätti ja nosti laukan helposti ja se pysyikin hyvin yllä. Oikea kierros sujui hiukan paremmin, koska vasemmassa kierroksessa se hidasti raville aina, kun se näki maneesin oven josta tuli se pahuksen aurinko :D

Maneesissa oli pieniä esteitä ja innostuttiinkin kokeilemaan yhden hyppäämistä laukassa. Ensimmäisen kerran tultiin ravilla, mutta sitten laukalla vaan. Olin aivan yllättynyt, että hei se hyppäsi eikä ollenkaan epäröinyt. Vaikka kyse on pienestä esteestä niin olin varma, että Jönssi edes vähän yrittää vältellä sitä aluksi. Se kuitenkin innostui heti ja esitti sellaisia loikkia, että minä olin koulusatulan kanssa hiukan hukassa. Yhtään isompaa estettä en olisi tuolla satulalla halunnut hypätä, vaikka hiukan teki mieli kun oli niin hyvä fiilis, ehkäpä menemme tässä lähiaikoina ihan estesatulan kanssa.

Tästä kerrasta löytyy myös hiukan videomateriaalia, mutta niitä pitää laitella tässä paremmalla ajalla.

Kuvasarja siitä, kun Jönssi hiukan notkisteli niskojaan kun erehdyin taputtamaan kaulalle...

apua, mihin mun hepan pää katos...

jiihaaa!! t. jöppis

On se jotain lihaksia kai tuonne peräänsä jo saanut...

Loppuraveissa Jönssi keskittyikin erittäin hyvin. Se oli rento ja alkoi taipuakin myös vasemmalle, joka on ollut meille taas viimeaikoina hiukan haastavampaa. Alun jännittyneisyydestä ei ollut tietoakaan. Ravien jälkeen riisuin Jönssiltä satulan ja käveltiin yhdessä siivoamassa maneesi. Jönssi herttaisesti seurasi minua. Se oli niin suloinen, vaikka näyttikin hiukan joltakin märältä villasukalta. Krhm...uskaltaisikohan vielä klipata...