keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Näyttelyponi


Sakarin kanssa pyörähdettiin Match showssa viime sunnuntaina. Olen ehkä maailman ylpein maailman hienoimmasta ponistani, vaikka se ei palkintosijoille päässytkään. Sakari ei ole poistunut ihan kauhean montaa kertaa kotoa, mutta se käyttäytyy paljon paremmin vieraissa paikoissa kuin esimerkiksi Jönssi, joka on sentään ollut siellä sun täällä elämänsä aikana.

Sunnuntaiaamuna pesin Sakarin. Olin ennakoinut näyttelypäivää ja muistin myös kääntää taas kerran sen harjan oikealle puolelle. Harja oli salakavalasti taas alkanut vääntyä väärälle puolelle, mutta onneksi se kääntyi takaisin sinne minne kuuluukin suhteellisen helposti. Pesu oli Sakarin mielestä taas kamalinta mitä ponille voi tehdä. Nopeasti se kuitenkin tyytyi kohtaloonsa ja selvisimme molemmat taas kerran hengissä ja vammoitta tästä toimenpiteestä. Sitten vain harja ja häntä suoraksi, loimi päälle sekä poniin kiiltoa ja koppiin.

Perillä Sakari pukeutui näyttelyhalteriinsa ja suihkin vielä hiukan lisää ponikiiltoa jo valmiiksi säihkyvään pieneen palleroon. Harjasin valkoiset keltaiset vuohiskarvat ja varmistelin vielä, että ponin harja pysyy siellä missä kuuluukin. Sakari kiltisti seisoskeli trailerin vieressä sillä aikaa, kun tein viimehetken puunauksia. Kokoajan pieni Sa(n)kari kyllä ilmoitti itsestään muille huutamalla korvani vieressä. Seuraavalla kerralla varaudun kuulosuojaimilla.

Sakari chillailee traikun vieressä

Sakari ei yhtään arastellut tai jännittänyt, vaikka mentiin vieraalle kentälle, vieraiden hevosten joukkoon ja oltiin kaukana kotoa. Se myös totteli aika hyvin ja juoksi silloin kun minä juoksin ja käveli silloin kun minä kävelin. Paikallaan seisomista pitää ehkä vielä harjoitella. Siinä Sakarin kärsivällisyys oli koetuksella. Niin kauan kun käveltiin jonnekkin niin kaikki oli hyvin, mutta turhan päiväinen seisoskelu ja odottelu kärvensi ponin hermot hetkessä.

Ponin esittäminen sujui kohtuullisesti. Seisominen tuotti hankaluuksia siinäkin, kun Sakari mieluusti olisi poistunut takaisin uusien ystäviensä luokse. Juokseminen onnistui paremmin kuin viime mätsärissä. Sakari oikeasti juoksi eikä vain laahustanut minun perässäni. Olin erittäin tyytyväinen, kun maailman hienoin ponini sai taas punaisen ruusukkeen.







Kun BIS-hevosia valittiin niin Sakari päätti näyttää itse sitruunalta. Pientä raukkaa alkoi selkeästi väsyttämään. Vaikka Sakari ottaakin rennosti niin uudessa paikassa oleminen rasittaa kuitenkin tuollaista pientä vauvahevosta henkisesti niin paljon, että ei se enää jaksanut edustaa. Minä sen sijaan olin vieläkin ihan ylpeä siitä. Niin hienosti se osasi käyttäytyä. Voiko parempaa ponia toivoa!

Sakarin arvostelu

Arvosteluun olin tietenkin erittäin tyytyväinen. Todistetusti olen ostanut erittäin hyvän ponin, lähes täydellisen. Siitä puuttuu vain virheet! Hiukan tietysti harmitti, että palkintosijaa ei tullut, koska palkinnot olivat ihan mielettömän hyvän näköisiä. Onneksi vain hiukan, koska tiedän Sakarin ehtivän voittaa vielä moooonta kilpailua. Ehkä niissäkin on yhtä kivat palkinnot! Yhtä kokemusta rikkaampana kävelimme takaisin traileriin ja matkustimme turvallisesti kotiin. Ihan lisää poniani kehuen; siinä missä moni taistelee lastausongelmien kanssa niin minun pieni Sakarini menee traileriin pelkäämättä eikä ollenkaan kyseenalaista matkustamisen turvallisuutta. Lastaamisessa meni valehtelematta korkeintaan minuutti. Sakari käpötteli koppiin, puomi kiinni, poni kiinni ja silta kiinni ja eikun matkaan.Ei tarvitse istua lastaussillalla porkkanoiden kanssa ja itkeä, että miksei se vieläkään kolmen tunnin yrittämisen jälkeen suostu tulemaan kyytiin. Niin arkisia asioita, mutta ah niin elämää helpottavaa.


"Enpäs poseeraa"

Kotona Sakari oli onnellinen. Se ilahtui nähdessään Jönssin ja Jönssikin ilahtui nähdessään Sakarin. Oliver ilahtui nähdessään minut. Kaikki hevoset näistä ilon asioista riemastuneena painelivat häntä tötteröllä pitkin laidunta. Hiukan mietin siinä vaiheessa, että miksei Sakari voinut esittää tuota ravia, kun niitä BIS-hevosia valittiin...

 

Melkein unohdin mainita, että Sakari on aloittanut esikoulun. Ostin tuossa "heräteostoksena" kärryt ja valjaat. Saan ne ehkä kuukauden kuluttua, mutta jo nyt Sakari on hiukan sovitellut meidän vanhoja valjaita (jos kiinnostaa niin ne ovat kohta myynnissä..) ja kaikki on sujunut tähän asti aivan loistavasti. Koska Sakarista tulee tulevaisuuden monitoimiponi niin se opetetaan myös ajolle. Kukapa tietää olisiko juuri tässä vakavasti otettava valjakkohevosen alku?

Kärryt piristävät myös Oliverin elämää, koska se pitää huomattavasti enemmän kärryttelystä kuin ratsujutuista. Ainoastaan Jönssiä en kärryjen eteen laita. Nyt kun se on rauhoittunut ja siitä on tullut suht kiva ratsastaa niin en halua, että sen mahdolliset traumat tulevat pintaan jostain menneisyyden syövereistä. Jönssillä ajaminen saattaisi olla oikeasti jopa vaarallista.

Olen aivan innoissani siitä, että pääsen ehkäpä oman lapsiponin kärryille vielä tässä lähikuukausina. Itsehän en tiedä tuon taivaallista mistään ajo-opetuksesta, mutta luotan tässäkin hevosneuvonantajaani/Sakarin kasvattajaan eli Paulaan. Itse vain teen kaikkea missä en saa  huippuponiani pilattua ja katoksessa valjaiden sovittelu on juuri sitä mitä uskallan tehdä.


Tajusin juuri, että hiukan reilu kuukausi niin saan uuden kameran ja pääsen ilahduttamaan itseäni kuvaamalla parempia kuvia. Nyt on jotenkin panostus hukassa ja kuvat ovat vain tällaisia arkisia nopeita räpsyjä sieltä sun täältä. Huonolaatuisia eikä oikein edustaviakaan. Kertoo kuitenkin aika paljon meidän elämästä ja tekemisistä.

Huomenna tulee postausta Jönssin estevalmennuksesta ja siitä kuinka me taas osallistuttiin kisoihin pienen tauon jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Oot kyllä kultakimpaleen ostanu! 😍 Vitsin upea tyyppi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä 😍 jos kiinnostaa niin Sakarin kasvattajalla on useampiakin kultakimpaleita, jotka etsivät sitä omaa ponityttöä 😂

      Poista