Taas olen niin tyytyväinen jönssinomistaja!
En pysty enää edes sanoilla kuvailla kuinka ylpeä ja onnellinen olen, kun Jönssistä tulikin kiva hevonen. Nyt kun katsoo Jönssiä niin ei voisi enää edes arvata, että vielä vielä 1,5kk sitten se oli kamala riiviö. Kun Susanna tänään aloitti ratsastuksen niin Jönssi oli heti kuulolla. Se ei vilkuillut ympäriinsä vaan pysyi aivan rauhallisena, niinkuin mikäkin kuuliainen hevonen...Aika outoa itseasiassa, kun se ei yritä enää säntäillä mihinkään, ei visko päätä ja kuuntelee ratsastajaa korvat hassusti sivulla roikkuen.
Edes puskista rymistelevä pieni pyöreä kurapallero ei hetkauttanut Jönssiä enää ja Jönssi oli aivan kuin Oliveria ei olisi ollutkaan koko laitumella. Ehkä hiukan se yritti päästä Oliverin luo, mutta ihan vähän vain huomaamattomasti.
En voi muutakuin ihmetellä kuinka nopeasti Jönssistä on tullut kelpo ratsunalku, vaikka vielä hetki sitten luulin etten ratsasta sillä ikinä. Nyt kuitenkin tulevaisuus näyttää entistä lupaavammalta ja uskoisin, että minäkin opin vielä ratsastamaan Jönssiä hienosti. Ainakin toivon kovasti niin...
Ravi näytti aluksi hiukan tahmatassuiselta, mutta siihen löytyi joustoa ja ryhtiä heti kun Jönssi hiukan lämpeni. Menee hiukan aikaa, että Jönssis käynnistyy ja jaksaa pysyä liikkeessä. Ei se mikään formula ole ainakaan ole, kesä on tehnyt siitä leppoisan pullukan.
 |
| ihan kelpo kaulalihakset sieltä kehittyy! |
Tänään olikin toinen kerta, kun kävin selässä valvovan silmän alla. Kun Susanna ratsasti ensin Jönssin hyväksi ja kivaksi niin menin selkään. Tarkoituksena ihan vain yrittää hengittää ja pysyä rentona. Hiukan jännitti, että osaanko ja yhyy ja vaikka mitä :D
Jönssi pysyi rauhallisena ja kivana, vaikkakin oma oloni tuntui aivan siltä kuin olisin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Kuvista se jopa näyttääkin siltä! Mutta pääasia oli, että minä olin rento ja Jönssi oli rento ja tästä on hyvä jatkaa. Olen niin ylpeä, että Jönssi oikeasti kuunteli minua ja pysyi niin rauhallisena. Tuntui aivan siltä, kun en olisi oman rodeorakettini selässä vaan jonkun vieraan, rauhallisen hevosen selässä.
Saatiin jopa pari kuvaa meistä. Oikein kiva välillä saada kuvia, jotta pystyy kehittämään itseään. Nyt minua vain lähinnä kauhistuttaa ja hirvittää oma asentoni ratsastaessa, mutta kai siitä saadaan muokattua sellainen hyvä, edes vähän hyvään päin?
Arrrgh, nyt riennän kipinkapin lukemaan istunta vinkkejä ja pakotan jonkun kuvaamaan ratsastustani useammin. Hyvä mieli jäi ratsastuksesta, koska Jönssi meni nätisti ja rennosti ja oli kiva! En keksi mitään fiksua analysoitavaa, mutta hei ihan oikeasti...
KATSOKAA NYT KUINKA SE ON KEHITTYNYT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti